Jag läser en artikel i en tidning som handlar om safari i Botswana. Jag känner igen mig själv i artikeln, när författaren skriver så här;
”Saavumme auringonlaskun aikaan lammikon äärelle. Katselemme horisonttiin sammuvaa aurinkoa ja sen edessä tummina profiloituvia palmuja ja taivasta, joka kylpee villin oranssin väreissä.
Juon gin tonicia ja huokaan. Juon vielä toisenkin ja melkein itken. Afrikka-rakkaus on kuin tauti. Tarttuva ja parantumaton.”
När man väl besökt Afrika, vill man tillbaka. Det är något speciellt med den här kontinenten jag bor på. Älskar Afrika, älskar Gambia.
